Rukous­palvelu ja sielunhoito

Rukous on kutsu Jumalan läsnäoloon ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ystävyyteen, yhteiseen elämän matkaan hänen kanssaan. Rukous on myös Jumalan kunnioittamista ja hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista. Sydämen rukous nousee hädästä ja heikkoudesta.

• Rukous on avain sydämen oveen. Ilm. 3:20. Jeesus sanoo:” Minä olen ovi.” Joh.10:9.
• Kun rukoilemme, päästämme Hänet sydämeemme. Hän saa meidät rukoilemaan.
• Rukoillessamme päästämme Vapahtajan hätäämme, niin että Jumala saa kirkastaa nimensä.
• Rukoustemme ei tarvitse olla voimallisia tullakseen kuulluiksi, mutta niiden on noustava meidän oman persoonamme ja tahtomme kautta Jumalan puoleen.
• Minä puhuu Sinälle.

Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle. Hepr. 11:6. Ilman uskoa ei synny rukousta. Uskoa on se kun käännymme avuttomina Jumalan ja Jeesuksen puoleen.

Usein seurakunnan esirukoilijoiden usko tulee avuksemme hädässä. Jeesus itse rukoilee jatkuvasti puolestamme. Rukouksen kuuleminen  ei ole meidän tunteistamme tai ajatuksistamme kiinni. Rukouksen perustuslaki on sama kuin elämän: Jumalan nimen kirkastaminen. Rukouksen kautta taivaalliset voimat yhdistyvät omaan voimattomuuteemme.

Esirukouksessa jaamme Jeesuksen taakan jonkun henkilön, olosuhteen tai tarpeen puolesta. Rukoilemme ”Jumalaa vastapäätä” ja Jeesuksen kanssa jonkun lähimmäisen, tilanteen tai asian puolesta. Esirukous on osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin maailmassa.  Ef.1:16-19; 3:14-19 ja Fil.3:8-10.

Esirukous ja sen hedelmät perustuvat Jeesuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jotta me voimme rukoilla, tulee meidän suostua anteeksiantoon. Mk. 11.25.

Esirukoilija siunaa ja toivoo hyvää lähimmäisilleen.

Jeesus Kristus oli ja on jatkuvasti esirukoilijamme. Room. 8:34; Hebr. 7:25. Hän rukoili paljon ja opetti paljon rukouksesta. Jeesus oli kaikessa riippuvainen Taivaallisesta Isästään ja rukous oli hänen toimintansa tärkein voimanlähde.

Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan jopa kokonaisen yön ajaksi. Luuk. 5:16; 6:12; Mark.6:46. Jeesuksen rukoili Pietarin puolesta. Luuk. 22:31-32, kuuromykän pojan puolesta Mark. 9:25-29 ja ylimmäispapillisen rukouksen kaikkien niiden puolesta, jotka tulisivat uskomaan häneen Joh. 17:20-21. Jeesuksen antaman kaste-ja lähetyskäskyn myötä esirukoustehtävä annettiin seurakunnalle.

Seurakunnassamme on mahdollisuus henkilökohtaiseen esirukouspalveluun. Tiistaisin klo 18:00 RukousHuone -tilaisuuden yhteydessä  ( katso kalenterista tarkemmat ajankohdat )

Sunnuntaisin klo 17:00  Jumalanpalveluksissa  (katso kalenterista tarkemmat ajankohdat ).

Koulutetut rukouspalvelijamme rukoilevat kanssasi ja voit luottaa heihin.

Tiistaisin  klo 18:00 Rukoushuone - jossa rukoilemme myös  meille lähetettyjen esirukous- aiheiden puolesta.

Voit lähettää esirukouspyynnön rukouspalveluvastaavalle alla olevalla lomakkeella luottamuksellisesti. Yksityisyytesi on meille tärkeä, eli voit ottaa meihin yhteyttä turvallisin mielin.

---

Jätä esirukouspyyntö

Seurakunnassamme on mahdollisuus henkilökohtaiseen esirukouspalveluun. Tiistaisin klo 18:00 RukousHuone -tilaisuuden yhteydessä  ( katso kalenterista tarkemmat ajankohdat )

Sunnuntaisin klo 17:00  Jumalanpalveluksissa  (katso kalenterista tarkemmat ajankohdat ).

Koulutetut rukouspalvelijamme rukoilevat kanssasi ja voit luottaa heihin.

Ihminen on kolmiyhteinen kokonaisuus: henki, sielu ja ruumis. 
Mikä on Sielu? (Kreikaksi, psykhe) 

Sielu on ihmisen psyykkinen ulottuvuus. Siihen kuuluvat ihmisen tunteet, tahto, ymmärrys ja muisti.
 1 Moos 2:7: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Puhuttaessa ns. yleisestä sielunhoidosta, on kyse Jumalanpalveluksesta, siinä toteutuvasta Sanan opetuksesta ja evankeliumin julistuksesta, sekä ehtoollisesta. 

Sielunhoito on ihmisen myötäelävää kuuntelemista, tukemista, sekä lohduttamista kaikissa hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja jumalasuhdettaan koskevissa kysymyksissä. 
Kohdattavan ihmisen elämässä voi olla kyse psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen, tai sosiaaliseen elämään liittyvistä ongelmista. Usein kyseessä ovat hengelliset ongelmat.

Sielunhoitajan tehtävä on aina palvella lähimmäistä, joka saa jakaa tuskansa, kärsimyksensä ja kysymyksensä sielunhoitajan kanssa. Yhdessä etsitään apua ja vastauksia ongelmiin aidon kohtaamisen, rukouksen ja Jumalan Sanan avulla.


 Sielunhoidollisessa kohtaamisessa tulee auttajan taholta aina näkyä ihmisen ehdoton hyväksyntä, arvostus, sekä kunnioitus Jumalan luomana persoonana, - Jumalan kuvana. 


Sielunhoito on lähimmäisen rinnalla kulkemista kuuntelun ja kohtaavan keskustelun merkeissä yhden tai useamman kerran - Jumalan Sanaa sekä rukousta hyväksi käyttäen.
 Sielunhoitoon liitetään haluttaessa myös rippi, eli syntien tunnustaminen ja niiden anteeksijulistaminen sekä tarvittaessa ehtoollinen -silloin kun sielunhoitajana toimii pappi. 

Sielunhoitajana voi toimia myös luotettu, kypsä ja hengeltään raitis, eli terveen harkinnan ja järjen omaava kristitty.

 Sielunhoitoon liittyy aina vaitiolovelvollisuus.

Kahden ihmisen kohtaamisesta tekee sielunhoidollisen se lähtökohta että Jeesus Kristus on luvannut olla läsnä siellä, missä kaksikin ihmistä on koolla hänen nimessään! 
Jumalan rakastava ja hoitava läsnäolo on hyvä tehdä selväksi jo kohtaamisen alussa.

Edesmennyt rovasti ja kirjailija Heimer Virkkunen määritteli aikoinaan hienosti sielunhoitajan: ”Sielunhoitaja on kuin aasi: suuret korvat, vahva selkä ja pieni suu".
 On myös sanottu että Jumala loi ihmiselle kaksi korvaa ja yhden suun merkiksi siitä, että ihmisen on hyvä kuunnella kaksi kertaa niin paljon kuin puhuu. 
Sielunhoitajana on hyvä kuunnella vieläkin enemmän. Usein on myös aiheellista tehdä ns. ”avaavia kysymyksiä” käsillä olevan ongelman ja sen juurien kartoittamiseksi.
 Monesti ahdistuneen ihmisen näkökulma omiin ongelmiin kapenee niin paljon, ettei hän pysty näkemään ”metsää puilta” , vaan saattaa itse nähdä ja kokea vain ”oireen” ongelmastaan, pystymättä näkemään itse ongelmaa.
 Todella usein on niin, ettei kohdattava osaa pukea edes sanoiksi sitä, mikä häntä painaa tai ahdistaa. Heti alussa on hyvä tehdä selväksi pyrkimys yhdessä etsimiseen ja koettaa auttaa kohdattava ihminen tunnistamaan todellinen ongelmansa, sekä näkemään ongelma todellisuuden valossa ja oikeassa mittasuhteessa kyseisen ihmisen elämässä. Jumalan avulla löytää vastauksia ihmisen ongelmiin.  Sielunhoitajan tulee olla tasapainossa itsensä, muiden ihmisten ja Jumalan kanssa niin, että kuulee hän sitten kuinka sydäntä raastavia kokemuksia ja ihmiskohtaloita tahansa - ei hän kuitenkaan menetä toivoaan tai masennu itse.

Sielunhoitajan on myös hyvä tiedostaa oma avuttomuutensa ihmisen tuskan ja ongelmien edessä, kun joutuu ajoittain huomaamaan, ettei näe mitään ulospääsyä kohdattavan ihmisen ongelmista.

On suostuttava olemaan vain ihminen, joka Herran Jeesuksen armosta voi tukea kanssakulkijaa. Usein Jumala antaakin viisautta ja lohdutuksen sanoja, jotta päästään palan matkaa eteenpäin. Siksi onkin täkeää yhdessä kuunnella koko ajan myös Jumalan ääntä.

Sielunhoidollista keskustelua kaipaavan olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä päästä hänelle edes jollakin tavoin tutun sielunhoitajan kanssa keskustelemaan. Usein se ei ole mahdollista heti ensimmäisellä kerralla ja tuolloin onkin hyvä jos joku tuttava voi suositella jotain henkilöä.

”Hyvä maine” on useimmiten sielunhoitajan paras suositus, jolloin ihmisiä saattaa hakeutua hänen luokseen sielunhoitoon etäämmältäkin.

 Sielunhoitajana toimiessa on oltava valmis yhteyteen, valmis avaamaan myös itseään, ilman minkäänlaista itsensä ylentämistä, tai kohdattavan ihmisen alentamista.
 Sielunhoitajan on kyettävä kohtaamaan ihminen sydänten tasolla, tai aitoa kohtaamista ei synny. Tärkein työkalu onkin aina ihmisen oma persoona, niin hyvässä kuin pahassa.

Kohdattava ihminen huomaa välittömästi, onko sielunhoitaja kiinnostunut hänen asioistaan vai ei. 
Äänensävy, eleet, ilmeet, - kehonkieli yleensäkin -kertoo meistä enemmän kuin paljot sanat. Kohdattaessa sielunhoidossa toista ihmistä ei saa olla kiire mihinkään, mutta on hyvä kertoa keskusteluun kulloinkin käytettävissä oleva aika.
 Sielunhoitaja pidättäytyy usein suorista neuvojen ja ohjeiden antamisesta ja pyrkii keskustellen, kysellen ja rukoillen yhdessä kohdattavan ihmisen kanssa löytämään vastauksia ja apua kyseisiin ongelmiin –Jumalan suosiollisella avulla.

Kokenut sielunhoitaja tunnistaakin oman pienuutensa ja kykenemättömyytensä ihmisten ongelmien edessä, -ja pyytää aina Jumalalta apua sekä ”oikeita sanoja” kuhunkin tilanteeseen. 

Ei ole sielunhoitajan tehtävä arvostella tai moralisoida, saati tuomita, vaan kuunnella, keskustella ja tukea. Sielunhoitaja ei kuitenkaan saa kannustaa vääränlaista elämäntyyliä, vaan hänen tulee myötäelävästi ja rakkaudellisesti ohjata ihmistä kohti Jumalan Sanan ja -tahdon mukaista elämää. Sielunhoitajan onkin itse oltava juurtunut Jumalan Sanaan niin, että tuntee sen, elää itse sitä todeksi parhaan kykynsä ja Jumalan Armon avulla. Tällöin hän voi näyttää eksyneelle suuntaa Elämän tiellä.

Terapeuttinen sielunhoito

Aina ei ns. perinteinen sielunhoito kuitenkaan riitä vastaamaan ihmisen kaikkiin ongelmiin. Tähän tarpeeseen vastaavat lukuisat eri terapeuttisen sielunhoidon oppisuunnat.
 Ns. terapeuttinen sielunhoito sai alkunsa pääosin Amerikan Yhdysvalloissa, jossa psykologia otettiin perinteisen sielunhoidon tueksi.

”Irja Kilpeläinen opiskeli 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja aloitti sen pohjalta lähimmäislähtöisen sielunhoitotyön. Hän toimi Hesperian sairaalassa sairaalateologina, ja kehitti siellä Suomeen sopivaa potilaskeskeistä sielunhoitoa." Lähde: Wikipedia.

"Sielunhoitoterapia on ammatillista, kristillistä terapiatyötä. Siinä pyritään kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä hänen ongelmissaan yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä kunnioittaen. Sielunhoitoterapia perustuu terapeutin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen. Lähtökohtana on näkemys Jumalan eheyttävästä ja parantavasta työstä. Sielunhoitoterapia pohjautuu uskoon Kolmiyhteiseen Jumalaan, sielunhoitoterapiassa uskotaan Pyhän Hengen läsnäoloon ja siihen, että Hän vaikuttaa sielunhoitoterapiatilanteissa." Lähde: Suomen sielunhoitoterapeutit ry.


Ihmiset hakeutuvat sielunhoitoon useista erilaisista syistä.
 Ihmisellä voi olla fyysinen– tai psyykkinen sairaus, sosiaalisia- tai hengellisiä ongelmia.
 Joku on saattanut joutua vääränlaisen hengellisen opetuksen alaiseksi, tai kokenut jopa hengellistä väkivaltaa ja näinollen ihmisen sisäinen tasapaino on järkkynyt. Edellämainitut asiat ovat voineet johtaa jopa ihmisen vääristyneeseen Jumalakuvaan.

Olipa sitten kyseessä minkäkaltainen ongelma tahansa, sen ei kannata antaa olla esteenä hakeutua sielunhoidolliseen keskusteluun. Kokenut sielunhoitaja on kohdannut monenlaisia ihmisiä erilaisine ongelmineen, eikä niin ollen pidä mitään asiaa liian ”kauheana” käsiteltäväksi sielunhoidossa.
 Ovathan keskustelijat aina Jeesuksen Kristuksen nimessä koolla, armollisen Jumalan läsnäolossa -Häneltä tulee meille apu. Kuinka hieno onkaan se kokemus, kun ihminen on saanut sielunhoidossa purkaa kipeitä tuntoja sydämeltään, tunnustaa syntinsä ja kuulla tuon ihmeellisen päästösanan: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, meidän Herramme Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.”  Sielunhoitokeskustelussa aito kohtaaminen sydänten tasolla, sekä Herran Jeesuksen armahtavan läsnäolon todellisuus voi saada aikaan sen, että ihminen jatkaa matkaa kevyemmällä sydämellä.
 Sinä joka koet tarvitsevasi kuuntelijaa, ihmistä joka sinua tukien kulkee palan matkaa rinnallasi. Älä ajattele että asiasi olisi liian pieni tai liian suuri kerrottavaksi. Hakeudu rohkeasti puhumaan asioistasi sielunhoitajan kanssa.
 
 Sielunhoitaja on aina vaitiolovelvollinen.