On heinäkuun viimeinen päivä. Joidenkin mielestä kesä loppuu tänään.
Elokuu on kuitenkin vielä viimeinen kesäkuukausista.
Ensimmäinen kesä Lapissa on tähän mennessä sujunut kohtalaisesti.
Jos omia, henkilökohtaisia ongelmia ja huolia ei olisi ollut, pystyisin sanomaan, että täällä olo on ollut erinomaista.
Arkisia asioita olen yrittänyt unohtaa luonnon avulla.
Alkukesästä Lordin aukiolla oli kylätapahtuma. Harmittelin, että ei ollut paljoakaan esim. käsitöitä myyntikojuissa tai muita esitteitä alueiden kylistä.
Oli kuitenkin traktoreita ja kotieläimiä.
Juhannuksen jälkeen olemme tehneet muutaman telttareissun lähimaastossa.
Koska sateista ei voi olla varma, päätin pelata varman päälle ja änkesin pienen 
telttani laavuun.
Saimi-koira ei innostunut asiasta. Annoin sen ensimmäisen kerran nukkua teltan ulkopuolella. Kiltisti se makoili, vartioi ja nukkui paikoillaan. Jossain vaiheessa havahduin sen kuorsaukseen.
Kuumuus ja helle on käynyt meidän molempien voimille.
Päätin yrittää muuttaa asennetta helteitä kohtaan, tosin laihoin tuloksin. Kun ei kroppani kestä trooppisia jaksoja, niin ei kestä. Ei siinä asenteet silloin auta, vaan lepo ja nesteytys.
Erilaisten koettelemusten sarjaa kesä on ollut. Stressinsietokyky on koetuksella.
Näiden tuomia ajatuksia kasailen luonnossa Herran tukemana.
Olemme käyneet pitkiäkin keskusteluja, joissa minäkin olen muistanut kuunnella.
Se vain vaatii toisenlaisen ympäristön ja aikaa.
Vielä on kuitenkin yksi kesäkuukausi edessämme. Ilmatieteenlaitoksen sääennusteiden mukaan ainakin Lappiin olisi tulossa viileämpi jakso.
Sitä odotellessa on kuitenkin mukava käydä pulahtamassa järveen. Saimikin on löytänyt uimisen viilentävän vaikutuksen! Se tassuttelee hissuksiin siihen asti kunnes jalat eivät yllä pohjaan, liukuu noin 30 – 40 cm, kääntyy ja alkaa uida kohti tukevampaa pohjaa, heh!
Tärkeintä ei siis olekaan matkan pituus, vaan turvallinen eteneminen omien taitojen mukaisesti.
Siunattua elokuuta!