Vihdoinkin kevättä täälläkin!

Aina ei täällä pohjoisessakaan aurinko paista, mieli ole hyvä.
Töitä ei ole etsinnöistä huolimatta vielä löytynyt. Odottelen useiden hakemusten tuloksia.
Auto hajosi, vaikka olin käyttänyt sen huollossa ennen tänne tuloa.
Pienistä rahoista iso menoerä maksaa kahta kertaa samaa huoltoa.
Muitakin vastoinkäymisiä on ollut.
Tämän päiväinen, pilvinen, harmaa ja sateinen keli ei ole ollut yhtään mieltä ylentävä.
Kateellisena olen facebook:n sivuilta katsonut kavereiden päivityksiä sini- ja valkovuokoista, leskenlehdistä ja lumettomista pelloista.
On kuin minulta puuttuisi kuukausi keväästä.
Allapäin lähdin viemään koiraa iltalenkille.
Jossain sieluni sopukoissa soi osa psalmin 42 sanoista: ” 6 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?”
Katselin lumikinoksia, joista suuri osa on alkanut sulamaan vauhdilla, mutta kaipasin minulle normaaleja huhtikuisia merkkejä.
Ajattelin, että minulla ei ole huhtikuuta.
Saimi pysähtyi haistelemaan hajujaan, minä tuijottelin maahan ja
SIINÄ NE OLI, LESKENLEHDET!

 

                        Psalmi 42
Sieluni janoaa Jumalaa
1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
2 Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla temppeliin,
astua Jumalan kasvojen eteen?
4 Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,
kun minulta alati kysytään: ”Missä on Jumalasi?”
5 Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa
ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa.
6 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa!                                                                                  Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
7 Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja                                                                        Hermonilla, Misearinvuorella.
8 Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat –kaikki sinun tyrskysi ja                                                                  aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.
9 Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan
ja rukoilla elävää Jumalaa.
10 Minä sanon: Jumala, kallioni, miksi olet unohtanut minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
11 Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin, kun vihamieheni herjaavat minua
ja huutelevat kaiken päivää: ”Missä on Jumalasi?”
12 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *