On täälläkin kevät, vaikkakin myöhässä!

Kevät olisi kuulemma Rovaniemelläkin myöhässä parisen viikkoa ainakin.
Sain viikonloppuna kuvia etelästä, Vantaalta. Lunta näkyi muutamia kasoja siellä – täällä.

Toisin on täällä pohjoisessa.
Hämmästyn, että onkin jo huhtikuu, kun kaikki tuntuu maaliskuiselta.
Nyt vasta jalkakäytävät alkavat olla vapaita lumesta ja jäästä niissä paikoissa, joihin aurinko pääsee valollaan.
Kävimme Saimi-koiran kanssa tutkimassa tulevan pyöräilyreitin tilannetta. Paikoittain jalkakäytävillä oli vielä lunta ja lätäköitä sen verran, että joudumme vielä lykkäämään pyöräilylenkkejä.
Metsissä alkaa olla hankala kulkea, kun hanki upottaa meidän kummankin alla ja humpsahdamme hankeen nivusiamme myöten. Saimi liikkuu lumessa kuin uiden, minä en…

 Lapioin takapihalla olevaa lumivallia rikki Saimin lekotellessa vallin päällä, haukkuen pihalla kulkevat naapurit.
Katolta tiputetut lumet sulavat hiljakseen auringossa.

Pihalla istuessa voi kuulla kuinka vesi etsii reittejään katolta ränniin ja sitä kautta maahan.
Joissain kohdin vesi tippuu kumealla äänellä, toisessa kohtaa solisee iloisesti.
Suhahtavalla äänellä vallia murtuu ja kiteinen lumi valahtaa puuralleille.

Aion katsoa rauhassa, että millainen piha minulle lumen ja jään alta paljastuu. Seuraan auringonpaisteen määrää ja kulkua pihalla, tarkkailen varjokohtia, tutkin kirjoja ja mietin, että mitä näille leveysasteille kannattaa laittaa kasvamaan ja mitä ei.

Tuntuu kuin Jumala kutsuisi meitä, kuten Laulujen laulussa Neito ja Mies keskustelevat, vaikka heidän keskustelunsa onkin toisenlaisella merkityksellä. Haluan kuitenkin käyttää kohtaa tähän:

Laulujen laulu 2:
11 Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
12 Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13 Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

Ja vaikka kyseessä on rikkaruoho, löysin kuin löysinkin jotain vihreää!
Kun vielä viimeiset lumet satavat (ja nehän satavat),
voin katsoa tätä kuvaa ja uskoa Jumalan lupauksen tästäkin keväästä, uuden kesän syntymästä.

Mennään luontoon Jumalan luo!

2 thoughts on “On täälläkin kevät, vaikkakin myöhässä!

    1. Kiitos 🙂
      Mukava huomata, että en siis turhaan ajatuksiani kirjoittele.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *