Palmusunnuntai

Jeesus saapui aasilla ratsastaen ja ihmiset heittivät palmunoksia tielle, huiskuttivat niillä
ja huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Hoosianna, Daavidin Poika!”
Tästä voimme lukea Raamatusta mm. Matteuksen evankeliumin 21 luvusta.
Lähes kaikki olivat Jeesuksen ystäviä.  Ihmeteoista puhuttiin ja supistiin.  Jotkut varmasti katsoivat häntä ihaillen ja toivoivat olevansa samanlainen.

Ihmiset hurrasivat, kaikki olivat iloisia. Ihmiset olivat saaneet sankarin, jota olivat kaivanneet.
Monelle saattaa tässä kohtaa tulla mieleen urheilukilpailut, joista useat ovat saaneet sankarin maineen ja kunnian, kun ovat voittaneet ja tuoneet mainetta ja kunnia Suomelle.
Kuinka tosissaan he kuitenkaan ovat?
Hyvin harva osaa oikeasti olla iloinen ja onnellinen toisen puolesta ilman kateutta tai hyötytarkoitusta.
Myönnän, olen minäkin kateellinen ollut jonkun menestykselle.  Totta kai sitä haluaisi omaankin elämään hyviä asioita, eikä siinä ole mitään pahaa. Ei sitä tunnetta tai ajatusta hävetä tarvitse.
Valitettavasti, kuten sanontakin sanoo, tasan ei mene onnenlahjat.
Kuten tiedämme, ei mennyt Jeesuksellakaan eikä Hänen opetuslapsillaan.

Palmusunnuntain jälkeen  alkaa pääsiäisviikko, josta käytetään myös nimityksiä hiljainen viikko tai piinaviikko. Suuri paasto alkaa lähentyä loppuaan, mutta ei ole vielä päättynyt.
Kristityt hiljenevät myötäelämään Jeesuksen viimeisiä päiviä. Viimeistään tässä vaiheessa voi viettää myös paastoa. Paastosta puhutaan yleensä syömisten osalta,
mutta viime vuosina on tullut myös vaihtoehtoisiakin paastonaiheita.
Paastonaikana voi luopua hetkeksi niin monesta asiasta ja keskittyä hiljentymään seuraten Jeesuksen viimeisen viikon kulkua.
Joillain voi terveydellinen tila olla sallimatta ruokapaastoa. Tarkoitus ymmärtääkseni on kuitenkin luopua jostain jollain asteella.
Useat meistä ovat tottuneet saamaan kahvikupillisen aamulla herätessään. Entäs, jos kokonaisen kupillisen sijaan joisikin vain puolikupillista? Tai jättäisi älypuhelimen käytön minimiin?
Pystyisikö sitä olemaan ilman telkkaria koko viikon?

Metodismissa vähälle huomiolle on mielestäni jäänyt kirkkomme oppi, jonka mukaan luonto on Jumalan luomaa ja siksi arvokasta. Olemmeko vaalineet luonnon monimuotoisuutta ja eläneet ekologisesti?
Ekopaastokaan ei siis ole ollenkaan outo tai vähäpätöinen paasto.
Voimme valinnoillamme vaikuttaa luontoon niin monella tavalla.
Voimmeko olla ostamatta muovirasioissa myytäviä tuotteita?
Entä, jos emme hiljaisen viikon aikana ostaisi kuin aivan välttämättömimmät?
Tai siivoaisimme oikeasti turhat tavarat pois ja roskiin heittämisen sijaan, kierrättäisimme ne?
Kuinka paljon kaapeistamme voi löytyä esim. ruokatarvikkeita, joita olemme ostaneet, mutta emme käyttäneet? Entä, jos paastonaikaa viettäisimmekin niin, että söisimme ne ruoat, jotka jo kaapeissamme ovat?
Jos tämä ei ole mahdollista, voisiko vaikkapa lähteä sinne Luojan suomaan luontoon ja sammuttaa sen telkkarin tai tietokoneen?

Jeesus otettiin vastaan sankarina. Pian nämä uudet ystävät hylkäsivät hänet.
Hän oli yksin.
Kun seuraan Raamatusta Jeesuksen viimeistä viikkoa, näen hänen kokeneen samoja asioita, joista meistä useat ovat kokeneet. Hänet jätettiin yksin, ystävät hylkäsivät.
Häntä pelotti tuleva. Fyysisen ja psyykkisen pelon vuoksi hän hikoili verta.
Kuinka peloissaan hän onkaan mahtanut olla!
Hän kuitenkin surussaan ja murheessaan kääntyi Jumalan puoleen ja rukoili.
Vaikka hänestä tuntui, että Isä oli hyljännyt hänet, ei luottamus Jumalaan kuitenkaan kadonnut.
Oma luottamukseni Jumalaan horjuu toisinaan. Tuntuu, että Hän olisi unohtanut minut, kun on hiljaa.
Tällaisissa elämänvaiheissa ajattelen usein Jeesuksen viimeisiä hetkiä, kun hän pelkäsi ja pyysi Isältä, että hänen ei tarvitsisi kokea kaikkea tulevaa.
Meitä on onneksi siunattu tietämättömyydellä!
Me emme tiedä tulevaa, joten emme voi myöskään pelätä sitä samoin kuin Jeesus.
Jumala kuitenkin on kanssamme koko ajan. Hän on Sanassaan luvannut, että ei hylkää meitä.

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista hiljaista viikkoa, ja siunattua pääsiäisaikaa
Heprealaiskirjeen jakeella, joka mielestäni tiivistää ajatukseni:

Hepr. 13:5 Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: — Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *