Kuka Olen ?

Kuka olen, ja miksi leikillisesti käytän ilmaisua kirjeenvaihtaja?

Olen nelikymppinen, lapseton, sinkkunainen. Lähtöisin Vantaalta. Elämän koukeroiden kautta ja Jumalan johdattamana muutin Lahteen syksyllä 2013.
Etsin kotiseurakuntaa ja eräänä sunnuntaina tarkoituksenani oli mennä englanninkieliseen Jumalanpalvelukseen, mutta malttamattomana ihmisenä, kaipasin Jumalan Sanan kuulemista kelloaikaisesti aikaisemmin, ja päädyin Lahden Metodistiseurakuntaan.
Sen jälkeen en muualla käynytkään.

Nimeni saattaa vilahtaa varamaallikkojohtajan kohdalla.
Se tarkoittaa sitä, että maallikkojohtajan  estyessä esimerkiksi osallistumasta kirkkohallituksen kokoukseen, menen tarvittaessa sijaistamaan häntä.

Joillekin sana perhe, tarkoittaa vain ydinperhettä ja ihmisiä, jotka asuvat saman katon alla tai ovat biologisesti sukua. Minulle sana perhe, on laajempi. Minulle perhe on, no, oikeastaan kaikki ketä tunnen, hih.

Minulla on 4,5-vuotias porokoiranarttu, nimeltään Saimi. Saimi muutti luokseni ollessaan vähän yli vuoden ikäinen.

Pidän monenlaisista asioista, joten en sanoisi, että minulla niinkään on harrastuksia. Tykkään touhuta erilaisia juttuja, esimerkiksi luonto on tärkeässä roolissa elämässäni.

Luonto on mielestäni lääke moneen asiaan. Ihan sellaisenaan nautittuna tai esim.    kasvattamalla omaa minttua, kuivattamalla se ja juotuna teenä. Pidän siis myös puutarhasta kukkineen ja kasveineen. Entinen naapurini rivitalossa nimitti pihani
”Maritan kokeilevaksi puutarhaksi”, ja sitä se oli! Toisinaan kotilot söivät kaiken, ja toisinaan koira. Joskus mikään ei kasva, ja sitten toisaalla joku rehottaa.
Tähän mennessä mielestäni paras lannoite on Bokashi-kompostointimenetelmän tuotteet. Täysin luomua ja kulkee omasta keittiöstä biojätteen kautta mullaksi puutarhaan.

Tykkäisin lukea enemmän, jos vain aikaa olisi. Telkkarista seuraan lähinnä dekkarisarjoja, dokumentteja ja elokuvia.
Käsitöitä olen opetellut tekemään aikuisiällä. En osaa mitään ihmeellisiä. Virkkaamaan opettelin, kun siskontyttö osasi tehdä ns. isoäidin neliön ja ajattelin, että: ”Kun 11-vuotias osaa sen, on munkin opittava!”
Tällä ajatusmallilla on oppinut paljon asioita!
Sisarustenlapsia on kahdeksan, ikävälillä kuusivuotiaasta kolmekymppiseen. Kummipoikia on viisi. Muita läheisiä lapsia ja nuoria aikuisia muutamia, joten en ole ehtinyt kaivata omia.

Vanhahko nimitys ”kirjeenvaihtaja”, lähti sanaleikistä, kun olin seitsemän viikkoa Rovaniemellä töissä, jossa ei ole metodistikirkkoa.
Ensin pidin itseäni epävirallisena, koska en asunut vakinaisesti täällä.
Sitä en tiedä, olenko koko Lapin läänin ainoa metodisti, mutta yksiä niistä harvoista.
Kaikesta huolimatta pidän Lahden seurakuntaa kotiseurakuntanani.

Kirjoittamisesta olen aina pitänyt. Sain ensimmäisen päiväkirjani alakouluikäisenä äidiltäni, ja siitä lähtien olen kirjoittanut. Mitenkään säännöllistä kirjoittaminen ei ole ollut.
Eräässä vuosikonferenssissa rohkaisin mieleni, menin Loposen Velin juttusille ja kysyin, että huolisiko hän jotain riipustamisia metodistikirkon lehteen, Rauhan Sanomiin.
Silloin tällöin juttujani on julkaistu lehdessä.

Toivoisin Teidän lukijoidenkin osallistuvan blogiini kommentein.
Kirjoitusvirheistä pyydän jo etukäteen anteeksi. Kielioppi ei ole vahvin puoleni.

~Marita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *